Hallituspartnerit Turku ry
Hallituksen tehtävä ei ole vain hyväksyä johdon esityksiä, vaan arvioida, haastaa ja varmistaa, joskus hylätäkin ne. Jos kokoushuoneessa ei uskalleta kysyä “ymmärränkö varmasti tämän riskin oikein?” tai “miksi tämä vaihtoehto rajattiin pois?”, hallitus ei täytä tehtäväänsä täysimääräisesti.
Psykologisesta turvallisuudesta puhutaan paljon tiimeissä ja johtoryhmissä. Se liitetään arjen vuorovaikutukseen, palautteeseen ja yhdessä oppimiseen. Mutta entä hallitustyöskentely?
Hallitustyö ei ole arjen yhdessä tekemistä. Se on jaksottaista, jossain määrin muodollista ja usein tiukasti aikataulutettu ja strukturoitu. Hallituksen jäsenet eivät välttämättä tunne toisiaan syvällisesti, ja vuorovaikutus rajoittuu usein hallituksen jäsenien osalta kokouksiin. Silti, tai ehkä juuri siksi, psykologinen turvallisuus on hallitustyössä ratkaisevan tärkeää.
Rohkeus kysyä ja kyseenalaistaa
Amy Edmondson on määritellyt psykologisen turvallisuuden ilmapiiriksi, jossa yksilö uskaltaa ottaa sosiaalisia riskejä – kysyä, kyseenalaistaa, myöntää epävarmuutensa ja tuoda esiin eriäviä näkemyksiä ilman pelkoa nolatuksi tulemisesta.
Hallitustyöskentelyssä nämä ovat ydintä ja kriittinen tekijä hallituksen päätöksenteon laadun, riskienhallinnan ja strategisen kyvykkyyden kannalta.
Hallituksen tehtävä ei ole vain hyväksyä johdon esityksiä, vaan arvioida, haastaa ja varmistaa, joskus hylätäkin ne. Jos kokoushuoneessa ei uskalleta kysyä “ymmärränkö varmasti tämän riskin oikein?” tai “miksi tämä vaihtoehto rajattiin pois?”, hallitus ei täytä tehtäväänsä täysimääräisesti.
Strategiset virheet harvoin syntyvät tiedon puutteesta – useammin siitä, että joku ei uskaltanut sanoa ääneen epäilystään.
Eri rooli – sama inhimillinen dynamiikka
Hallitustyö eroaa johtoryhmätyöstä siinä, että yhteinen arki puuttuu. Luottamus ei rakennu päivittäisessä vuorovaikutuksessa, vaan rajallisissa kohtaamisissa. Aikapaine ja muodollisuus voivat vahvistaa varovaisuutta.
Lisäksi hallituksen jäsenet ovat usein kokeneita ja ansioituneita. Se voi tahtomattaan luoda hierarkiaa myös jäsenten välille: kuka uskaltaa olla eri mieltä pitkän linjan vaikuttajan kanssa? Kuka myöntää, ettei ymmärtänyt talousliitteen yksityiskohtaa?
Psykologinen turvallisuus ei synny asiantuntijuudesta itsestään, joskus päinvastoin.
Puheenjohtajan erityinen vastuu
Koska hallituksen jäsenet eivät kohtaa arjessa, puheenjohtajan rooli korostuu. Hän luo kokouksen sävyn: onko tila keskusteleva vai muodollinen, salliva vai kiirehtivä?
Pienet teot merkitsevät:
- hiljaisempien kutsumista aktiivisesti mukaan keskusteluun
- haastavista kysymyksistä kiittämistä
- että näyttää itse esimerkkiä myöntämällä epävarmuus tai keskeneräinen ajatus
Kun puheenjohtaja mallintaa avoimuutta ja rakentaa luottamuksen ilmapiiriä, se normalisoi sen myös muille. Vaikka puheenjohtajalla on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa hallitustyön laatuun, ei se vähennä muiden oikeutta ja velvollisuutta vaikuttaa positiiviseen ilmapiiriin.
Turvallisuus ei tarkoita pehmeyttä
Psykologinen turvallisuus ei ole sama asia kuin mukavuus tai yksimielisyys. Päinvastoin: turvallisessa hallituksessa käydään vaikeitakin keskusteluja. Eriäviä näkemyksiä ei vältellä, vaan ne käsitellään rakentavasti.
Turvallisuus mahdollistaa terävän keskustelun ilman henkilöitymistä.
Parhaimmillaan se näkyy siinä, että:
- riskeistä puhutaan ajoissa
- epävarmuus tunnistetaan eikä sitä piiloteta
- strategisia valintoja uskalletaan arvioida uudelleen
Miksi tämä on juuri nyt tärkeää?
Hallituksilta vaaditaan kykyä oppia, nähdä vaihtoehtoja ja tunnistaa heikkoja signaaleja. Tämä ei onnistu, jos keskustelu jää varovaiseksi tai muodolliseksi.
Psykologinen turvallisuus ei ole mukava lisä vaan se on osa hyvää hallintotapaa.
Ehkä meidän pitäisi kysyä useammin myös hallitustyöskentelyssä: Uskallammeko tässä pöydässä todella sanoa sen, mitä ajattelemme?
Marja Salenius-Ranki
Hallituspartnerit Turku ry