Olen seurannut mielenkiintoista pk-yritystä useamman vuoden. Omistajan reilun 20 vuoden ponnistelun ja kekseliäisyyden tuloksena yrityksen perusta on vahva. Tuoteperheen IPR asiat ovat kunnossa ja tuotantoprosessi on viritetty tehokkaaksi.
Tuoteperhe menestyy kotimaan markkinoilla ominaisuuksiensa puolesta hyvin ja täyttää kiertotalouden perusteet erinomaisesti. Yrityksen osuus alansa kotimaan markkinoista on tuotteen ominaisuuksiin ja markkinoilla oloaikaan nähden vaatimaton. Vuosiliikevaihto on vakaasti noin miljoona euroa ja liikevoitto on vaatimaton. Nyt olisi kasvun aika kotimaassa ja eväät lähteä ulos Euroopan markkinoille.
Yritys tiedostaa potentiaalinsa moninkertaistaa liikevaihtonsa kotimaassa ja kilpailukykynsä myös Euroopan markkinoilla. Samoin tiedostetaan kasvun edellyttävän merkittävää muutosta nykyiseen toimintaan. Omistajatoimitusjohtajan arki kuluu nyt pääosin päivittäiseen operatiiviseen johtamiseen hankinnoissa, myynnissä, logistiikassa ja kunnossapidossa. Liiketoiminnan, tuotteen ja tuotannon kehittäminen hoituu viikonloppuisin. Sukupolven vaihdoksenkin aika on lähivuosina.
Mentoroinnin yhteydessä on selvinnyt omistajan kiinnostus pohtia kasvua ja siihen tarvittavia muutoksia. Keskustelut päättyvät lauseeseen katsotaan sitten, kun muut akuutit asiat on saatu hoidettua. Ilmeisesti omistaja operatiivisena johtajana ja keksijänä kokee siirtymisen ajan myötä muodostuneesta toimintatavasta uuteen hypyksi tuntemattomaan. Kasvua varten tarvitaan lisää henkilöstöä resurssien vahvistamiseen, josta seuraa muutokset organisaatiossa ja edelleen itselle poisoppiminen vanhasta työnkuvasta. Oman työnkuvan muuttuminen ei tunnu hyvältä ja tietotaidon jakamisen riskit laajemmalle organisaatiolle huolestuttaa. Kasvu näyttää tässä tapauksessa olevan uhka eikä mahdollisuus. Kasvuloikan edellyttämä tahtotila ei syty.
Yrityksen potentiaalin hukkaaminen harmittaa. Suurin työ yrityksen kivijalka on jo tehty, tuotteen ja tuotantoprosessin kehittäminen on saatettu hyvälle uralle. Asiakkaiden luottamus tuoteperheen ominaisuuksiin todentaa liiketoiminnan kasvun oikeutuksen, se on ansaittu kovalla työllä. Kasvun polulle siirtymisen ponnistelut ovat pieniä kivijalan tekoon verrattuna. Onko kysymyksessä uupumus jatkuvaan panostamiseen ja sopeudutaan tuttuun nykytilaan.
Paljonkohan tämän kaltaisia kasvuloikan ottamiseen pysähtyneitä pk-yrityksiä löytyy Suomessa? Loikan tekemisen menetelmät ovat yrityskohtaisia, mutta yhteistä niille on kasvuun tarvittava tahtotila. Arvokas ja toimintaan sysäävä impulssi olisi arvioida näiden kasvun kynnykselle hyytyneiden yritysten mukana menetetty liikevaihto ja -voitto.
Samppa Ahtiainen
Hallituspartnerit Kymenlaakso ry