Oulun kauppakamari
Menestyvän yrityksen pitää elää tässä hetkessä ja parhaassa tapauksessa kaukana tulevaisuudessa. Miksi sitten yrityshistorioita ja -historiikkeja kirjoitetaan? Miksi yritys kirjoittaa menneistä vuosikymmenistään, vaikka nykypäivän kiihkeärytmisessä talouselämässä tämän päivän teot ovat jo huomenna historiaa? Kysymystä voi lähestyä tarinankerronnan ja tieteellisen historiantutkimuksen näkökulmista
Tarinankerronnan näkökulmasta yksinkertaisin vastaus on, että ihmiset ovat kiinnostuneita yhteisönsä menneisyydestä ja juurista. Legendaarinen amerikkalainen käsikirjoittaja ja yritysvalmentaja Robert McKee on todennut, että yrityselämän ammattilaisen ei pidä pelkästään tuntea yrityksensä historiaa, vaan osata heijastaa sitä myös tulevaisuuteen.
Tieteellinen historiantutkimus tarjoaa toisen näkökulman, jossa pääosaan nousevat lähdekriittisyys ja totuudenmukaisuus. Ihmiset haluavat lukea mahdollisimman totuudenmukaisen version menneisyydestä. Hyväkään tarina ei kanna, jos sen faktaperusta joutuu vähäisiltäkin osin kyseenalaiseksi. Tutkimus kannattaakin aina tehdä tieteellisen historiantutkimuksen metodeja noudattaen, vaikka teos kirjoitettaisiin historiikin muotoon ilman lähdeviitteitä.
Useita alan teoksia kirjoittaneen Jorma Ahvenaisen mukaan ”yrityshistoria on selkeä, tieteellisin kriteerein yrityksen vaiheista laadittu esitys”. Tehtävä ei ole maailman helpoimpia, sillä aiheeseen liittyy kolme toisistaan monesti poikkeavaa elementtiä. Martti Häikiö kirjoitti aikoinaan osuvasti Nokia Oyj:n historiassa, että ”tekniikan, ihmisten ja talouden vuorovaikutus tekee teollisuushistoriasta kiehtovaa tutkia”. Globalisaation mukana tekniikan, ihmisten ja talouden vuorovaikutuksen tutkimisen haaste kasvaa koko ajan.
Myös yritysten historioista voi ottaa opiksi
Vanhan viisauden mukaan historiasta voi ottaa opiksi. Tämä pätee ihmisten lisäksi myös yrityksiin, sillä menneisyyden virheitä ei kannata toistaa ja vastaavasti menestyskin pitää oppia käsittelemään oikein. On tietenkin luonnollista, että eri kehitysvaiheissaan yritystä pitää johtaa erilaisilla toimintatavoilla, joita ei voi suoraan kopioida historiasta. Esimerkiksi hallituksessa tarvitaan eri aikakausina erilaista osaamista, joka takaa kehityksen jatkuvuuden. Muutoksista huolimatta optimaalisessa tapauksessa kaiken toiminnan perustana ovat yrityksen arvot, jotka ovat jalostuneet matkan varrella – olipa historiaa takana vuosia tai vuosikymmeniä.
Yritysviestinnän ammattilaisena ja historiankirjoittajana olen ollut siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että olen päässyt seuraamaan ja tutkimaan läheltä monia menestystarinoita. Monesti nuo tarinat ovat olleet erittäin opettavaisia. Esimerkiksi eräs edelleen kansainvälisesti menestyvä konserni rakensi toimintansa vuosikymmeniä sitten yhden tukijalan varaan. Kun tuo tukijalka yllättäen katosi, joutui yritys läpikäymään kriisin, joka johti lopulta kokonaiseen toimialan vaihdokseen. Tuon kriisin aikana jalostuivat monet yrityksen arvot, jotka ovat valideja tänäkin päivänä. Ennen kaikkea yritys on suuren kriisinsä jälkeen välttänyt viisaasti sitä virhettä, että toiminta on yhden tukijalan varassa. Tuo oppi on välittynyt yrityksen johdossa sukupolvelta toiselle, vaikka toimintaympäristö on muuttunut radikaalisti. Näin historia on konkreettisesti opettanut yritystä.
Palaan lopuksi alun kysymyksenasetteluun eli miksi yrityshistorioita ja -historiikkeja kirjoitetaan? Vastaus on, että parhaimmillaan yrityksen historiateos on yrityksen muisti ja tarina menestystekijöiden juurista. Hyvin kerrottu menestystarina luo mielenkiintoa yritystä kohtaan ja vahvistaa sen imagoa sekä työntekijöiden, asiakkaiden että sidosryhmien mielissä. Historiateos on statussymboli, joka kertoo yrityksen jatkuvuudesta ja arvokkuudesta. Se on yrityksen käyntikortti.
Mika Kulju
Kirjoittaja toimii Oulun kauppakamarin viestintäpäällikkönä ja tietokirjailijana