Hallituspartnerit ry (Tampere)
”Sustainability is now a major disruption. Business as usual is no longer an option”. Nämä lauseet innoittivat tutkailemaan vastuullisuutta yritysten liiketoiminnan driverina.
Halusin tarkastella myös yrityksen hallituksen roolia vastuullisuuden johtamisessa. Blogikirjoitus pohjaa HHJPro-tutkielmaani keväältä 2024.
Vastuullisuuden eteneminen
Vastuullisuusajattelu nojaa YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaan vuodelta 2015. Yhteiskunnalliseksi kehykseksi tarkoitettu Agenda 2030 suunnattiin tuolloin ennen kaikkea valtioiden ja kaupunkien kestävyystyöhön.
Kuntasektorilla vastuullisuusajattelu on näkynyt toiminnassa jo pitkään. Tänä päivänä kunnat huomioivat laaja-alaisesti kolme kestävyyttä – ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen. Kestävyys ui yhtä hyvin poliittiseen päätöksentekoon kuin kuntaomisteisiin yhtiöihin, joiden määrä konsernikehityksen seurauksena on kasvanut.
Yrityksille vastuullisuus konkretisoituu EU:n kestävyysraportointivelvoitteena vuoden 2024 alusta. Siinä yritys kertoo toimintansa vaikutuksia ympäristöön, ihmisiin ja hallintoon (ESG). Suurten yritysten lisäksi raportointivelvollisuus koskee myös suuria kuntayhtiötä, esimerkiksi Tampereen kaupungilla yhdeksää kuntayhtiötä.
Edelläkävijöitä ja sopeutujia
Vastuullisuus yrityksissä koetaan ja huomioidaan eri tavalla2
Edelläkävijäyritykset ennakoivat vastuullisuutta. Ne katsovat pidemmälle tulevaisuuteen ja luotaavat toimintaympäristöään globaalisti. Nopea kannattavuus ei ole tärkeintä. Edelläkävijöille vastuullisuus on strateginen asia. Ne korostavat yhteiskuntavastuutaan ja eettisiä valintoja. Vastuullisuus on arvopohjaista toimintaa, jonka taustalla on usein omistajien vahva tahtotila.
Yrityksen hallituksella on keskeinen rooli yrityksen vastuullisuustyössä. Lähtökohtana voi olla omistajien arvopohja tai omistajastrategian kirjaukset.
Sopeutujayritykset painottavat vastuullisuusajattelussaan kilpailullisia näkökulmia ja menestymistä lyhyemmällä aikavälillä. Fokus on oman toimialan trendien tarkastelussa ja huomio vastuullisuuden tuottamissa kustannussäästöissä, asiakasuskollisuudessa sekä brändin ja osakkeen arvossa. Raportointi koetaan velvollisuudeksi ja se nähdään riittävänä vastuullisuutena. Suhtautuminen vastuullisuuteen on operatiivisempaa.
Hallitusten rooli vastuullisuuden johtamisessa
EK:n kyselyn mukaan Lähes 90 pk-yritystä 455:stä pitää vastuullisuutta merkittävänä asiana liiketoiminnassaan. Vastuullisuustavoitteita oli asettanut kuitenkin vain puolet yrityksistä.3
Yrityksen hallituksella on keskeinen rooli yrityksen vastuullisuustyössä. Lähtökohtana voi olla omistajien arvopohja tai omistajastrategian kirjaukset. Puuttuva tahtotila kannattaa nostaa omistajakeskusteluun.
Hallituksen työskentelyssä voi olla useita vastuullisuustasoja. Kattavimmillaan vastuullisuustyö korostaa johtamisen ketjua aina omistajatahdosta, strategiaprosessiin, tavoitteiden asettamiseen, tulosten arviointiin ja johdon palkitsemiseen asti. Myös hallituksen tekemät investointipäätökset ja yrityksen henkilöstöpolitiikka ovat paikkoja, joissa vastuullisuuden vaikutuksia voidaan arvioida.4
Vastuullisuustyön tärkein työkalu on yrityksen strategia, joka kertoo, miten kestävä kehitys huomioidaan liiketoiminnassa. Vastuullisuustyö sisältää yrityksen nykytilan kuvauksen ja toimintaympäristön muutosanalyysin lisäksi olennaisuusanalyysin. Olennaisuusanalyysillä yritys tarkastelee sidosryhmiensä odotuksia ja oman toimintansa vaikutuksia ympäristöön, ihmisiin ja talouteen. Prosessin kautta aukeavat yrityksen vastuullisuuskärjet tavoitteiden ja mittareiden asettamiseen.
Kolmen vastuullisuuden (ESG) tasapaino pitkällä tähtäimellä on hyvä ohjenuora. Vastuullisuuden monialaisuus voi vaatia kuitenkin priorisointia. Liikkeellelähtö on tärkeämpää kuin kaiken hallinta alusta alkaen.
Käytännön vastuullisuustyötä
Haastatteluni kolmeen pirkanmaalaiseen pk-yritykseen osoittivat niiden tunnistavan vastuullisuuden teemat (ESG) ja merkityksen liiketoiminnassa. Erot yritysten välillä liittyivät niiden rooliin arvoketjussa ja asemaan kuluttajien suuntaan. Myös yrityksen kokoluokat erosivat. Yritysten toimialat olivat rakentaminen, media ja tekstiiliteollisuus.
Suurin yritys tunnisti kestävyysraportoinnin ulottuvan liiketoimintaansa, kun pienemmät yritykset kytkivät vastuullisuuden omistajien vahvaan arvopohjaan. Kaikki kolme yritystä tunnistivat vastuullisuuden laajenneen ympäristökysymyksistä sosiaalisen ja hyvän hallinnon näkökulmiin.
Hallituksen hyväksymä strategia ja sen toimeenpano koettiin kaikissa haastatelluissa yrityksissä vastuullisuuden tärkeimpänä työkaluna. Hallitusten rooleissa ja työkaluissa näkyi myös eroja. Suurimman yrityksen hallitus oli huolehtinut vastuullisuuspolitiikan valmistelun vireille. Kaksi yritystä ei ollut käsitellyt vastuullisuutta omana asiana hallituksen agendalla. Erillistä johtamismallia vastuullisuusteemalle mikään yritys ei arvellut tarvitsevansa.
Haastatellut yritykset totesivat mahdollisuudeksi pukea vastuulliset toimintatavat selkeämmin yritysviestinnän osaksi, vastuullisuusviestinnäksi. Tällä ajateltiin olevat kilpailukykyä vahvistava vaikutus erityisesti vastuullisuustietoisiin asiakkaisiin, joiden määrän voi arvella lisääntyvän.
Hyvällä polulla
Tutkiskeluni antoi viitettä siitä, että suomalainen yrityskulttuuri on lähtökohtaisesti vastuullisuustietoista. Vaikka yritysten omaehtoinen kestävyystyö tai velvoittava kestävyysraportointi aiheuttavat työtä ja jopa lisäkustannuksia, löytyy niiden taakse useimmiten selkeä motiivi. Alun lausahduksiin palatakseni vastuullisuus on yritysten liiketoiminnan suurin murros, eikä paluuta entiseen ole. Jotta teema näkyy myös pk-hallitusten työskentelyssä ja kokousagendalla, tulee hallituksen oma vastuullisuusosaaminen olla kunnossa.
Lähteet: 1Ioannis Ioannou (Kivelä 2023), 2 ja 4 Varja ja Tienari 2022, 3 Pk-vastuullisuusbarometri 2023, EK