Hallituspartnerit ry Tampere
Haastavina ja vaikeina aikoina hallituksen jäsenten on syytä tarkastella, mitä laki sanoo hallituksen vastuusta liiketoimintapäätösten tekemisestä. Mitä, jos tehdään huonoja tai tyhmiä päätöksiä? Seuraako hallitusta ja sen yksittäisiä jäseniä ennakoimaton vastuuriski?
Haastavina ja vaikeina aikoina hallituksen jäsenten on syytä tarkastella, mitä laki sanoo hallituksen vastuusta liiketoimintapäätösten tekemisestä. Mitä, jos tehdään huonoja tai tyhmiä päätöksiä? Seuraako hallitusta ja sen yksittäisiä jäseniä ennakoimaton vastuuriski? Miten asiaa pitäisi arvioida, jos toimii ulkomaisen yhtiön hallituksessa tai onko linssi ehkä erilainen, jos vastaavasti toimii ulkomaisen yhtiön suomalaisen tytäryhtiön hallituksessa?
Nämä ovat kysymyksiä, joita moni partnerikollega varmasti tällä hetkellä pohtii. Katsotaan siis tarkemmin tilannetta oikeudelliselta näkökannalta.
Osakeyhtiölain 1 luvun 8 § mukaan ”yhtiön johdon on huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua.” Johdon vahingonkorvausvelvollisuudesta yhtiön etujen laiminlyönnin seurauksena säädetään puolestaan OYL 22 luvun 1 §:ssä.
OYL 1 § 1 momentin mukaan ”Hallituksen jäsenen, hallintoneuvoston jäsenen ja toimitusjohtajan on korvattava vahinko, jonka hän on tehtävässään 1 luvun 8 §:ssä säädetyn huolellisuusvelvoitteen vastaisesti tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle.” Hallituksen esityksen mukaan: Yhtiön ja johdon suhde voidaan rinnastaa paljolti päämiehen ja asiamiehen suhteeseen. Yrityksen johdon on huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua eli johtoon kuuluvalla henkilöllä on yleinen huolellisuusvelvollisuus yhtiötä kohtaan. Jos johtoon kuuluva henkilö rikkoo tätä velvollisuuttaan, hän on velvollinen korvaamaan yhtiölle aiheuttamansa vahingon. Velvollisuuden vastaisena pidetään myös sitä, että jokin toimi jätetään kokonaan tekemättä.
Hallituksen tai sen jäsenen korvausvastuun perustavasta tuottamuksellisesta menettelystä ei kuitenkaan ole kysymys esimerkiksi tilanteissa, joissa yhtiön johdon tekemät olosuhteisiin nähden asianmukaiseen harkintaan ja selvitykseen perustuvat liiketoimintapäätökset jälkikäteen osoittautuvat yhtiön kannalta liiketaloudellisesti epäonnistuneiksi. Tapa, jolla johdon toiminnan huolellisuutta ja lojaliteettia vakiintuneesti arvioidaan, johtaa käytännössä paljolti vastaaviin lopputuloksiin kuin esimerkiksi angloamerikkalaisessa oikeudessa noudatettava ”business judgement” –sääntö.
Mikä Business Judgement -sääntö on?
Business Judgement eli liiketoimintapäätösperiaatteen mukaan hallituksen jäsenet eivät ole vastuussa liiketoimintaratkaisusta, jos:
1) kyseessä ei ole oikeustoimi henkilön itsensä kanssa eikä käsillä ole intressiristiriitaa käsiteltävän asian suhteen;
2) hallitus käsittelee asiaa ja ratkaisee sen. Business judgment rule ei siis suojaa passiivisuutta. Sen sijaan päätös olla tekemättä mitään on säännön alainen;
3) hallituksen jäsenet hankkivat asianmukaisen informaation (informaatioelementti) ennen päätöksentekoa. Päätöksen perustaksi on selvitettävä kaikki asiaan vaikuttavat oleelliset tiedot, jotka ovat kohtuullisesti hankittavissa; ja
4) hallituksen toimet eivät ole täysin perusteettomia tai epärationaalisia (rationaalisuuselementti). Toimella täytyy siis olla järkevä liiketaloudellinen peruste eikä se saa olla räikeän virheellinen.
Liiketoimintapäätösperiaate rakentuu olettamalle siitä, että johto toimii luottamusasemassaan riittävien tietojen pohjalta sekä hyvässä uskossa niin, että sen tekemät ratkaisut olisivat yhtiön parhaaksi. Periaate ei toki suojaa kelpoisuuden ylityksiltä eikä toimien lainvastaisuudelta, mukaan luettuna lojaliteettivelvollisuuden rikkominen. Se ei myöskään suojaa tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta vastaan. Huomioitava on myös tilannekohtaisuus – esimerkiksi riittävän informaation määrä riippuu käsillä olevan toimen luonteesta.
Huolellisesti toimii sellainen normaalihuolellinen henkilö, jolla on a) yhtiön johtoon kuuluvalta henkilöltä yleensä kohtuudella vaadittava yleinen tietämys, taito ja kokemus (objektiivinen testi) sekä b) se yleinen tietämys, taito ja kokemus, joka hänellä todellisuudessa on (subjektiivinen testi). Subjektiivisesta testistä seuraa, että johtoon kuuluvan, jolla on korkeampi yleinen tietämys, taito ja kokemus kuin mitä normaalihuolelliselta henkilöltä voidaan vaatia, täytyy täyttää toimissaan nämä korkeammat standardit.
Huolellisuusvelvollisuutta angloamerikkalaisessa tarkastelussa koskevat standardit koskevat tapaa, miten johto täyttää yhtiön tarkoitusta. Johdon täytyy ottaa huomioon yhtiön pitkän aikavälin menestys, muiden sidosryhmien kuin osakkeenomistajien asema jne. aina kuitenkin Yhtiön päätarkoitus huomioiden.
Hallituksen esitys (Ks. HE 109/2005) toteaa, että Suomessa huolellisuuden arvioinnissa pyritään objektiivisuuteen. Johdon jäsenen on toimittava siten kuin huolellinen henkilö toimisi vastaavissa olosuhteissa. Vaikutusta ei saa olla johdon jäsenen omilla kyvyillä tai sillä, miten hän hoitaa omia asioitaan. Vaikka johdon jäsenet oletetaan rationaalisiksi, on otettava huomioon, että liiketoiminnassa päätöksiä on usein tehtävä epävarmuuden vallitessa. Tällöin on otettava huomioon rationaalista käyttäytymistä häiritsevä informationaalinen epävarmuus sekä liiketoimintapäätöksiin luontaisesti sisältyvä riski ja epävarmuus. Riskin ottaminen on jo sinänsä osa yritystoimintaa. Riski ja vaadittava huolellisuus korreloivat kuitenkin keskenään: huolellisuusvaatimus korostuu päätökseen tai toimeen liittyvän riskin kasvaessa.
Osakeyhtiölain perustelujen mukaan Suomessa sovelletaan liiketoimintapäätösperiaatetta lähes sellaisenaan. Huolellisuusvaatimus on täytetty, kun ratkaisun taustaksi on hankittu tilanteen edellyttämä asianmukainen tieto, sen perusteella on tehty johdonmukainen päätös tai muu toimi, eivätkä päätöksen tai muun toimen tekoon ole vaikuttaneet johdon jäsenten eturistiriidat. (HE 109/2005 vp, s. 195.)
Liiketoimintapäätösperiaatteen noudattaminen vapauttaa johdon vastuusta, vaikka päätöksestä tai toimenpiteestä seuraisikin yhtiölle tappioita. Toisaalta omanvoitonpyynti altistaa johdon jäsenen väitteelle huolellisuusvelvollisuuden rikkomisesta. Huolellisuusvelvollisuus on korostunut, kun vastapuolena on lähipiiriin kuuluva taho. (HE 109/2005 vp, s. 41.) (s.375)
Tarkennuksia odotettavissa
Kierroksella oleva selvitys osakeyhtiölain muutostarpeista toteaa liiketoimintapäätösperiaatteesta seuraavaa: ”Koska yhtiön johdon vahingonkorvausvastuu edellyttää tuottamusta, huolellisuusstandardi on keskeisessä roolissa arvioitaessa johdon korvausvastuuta. Business judgment rule onkin keskeisessä asemassa vastuusääntelyssä. Tämä huomioiden voidaan pitää epäkohtana, että sääntö esitetään ainoastaan lain esitöissä, muttei itse lakitekstissä.”
Nähtävissä on, että lakia täsmennetään tältä osin. Liiketoimintapäätöksiä koskeva suoja pitää ymmärtää myös yritystoiminnan taloudellisen tehokkuuden mahdollistajana ja hyvän päätöksentekotavan mittaristona. Johto uskaltaa ottaa hallittuja riskejä ilman pelkoa vahingonkorvausvastuusta. Vastuu syntyy silti edelleen epäasianmukaisesti tehtyjen päätösten aiheuttamista tappioista. Jos päätökset on tehty asianmukaisesti ja yhtiön etua ajatellen, ei vastuuriskiä voisi syntyä. Johto ei saa myöskään tavoitella omaa intressiään yhtiön kustannuksella.
Vesa Turkki