Hallituspartnerit Turku ry
Niin monikansallisen suuryrityksen, keskikokoisen perheyrityksen kuin pienen start-upinkin menestys nojaa lopulta kahteen, teoriassa yksinkertaiseen asiaan.
Vaikka tieteen puolella näistä käytetään sanahirviöitä eksploitaatio ja eksploraatio, ovat molemmat teemat varsin arkisia. Eksploitaatio viittaa taitoon tehdä tänään rahaa olemassa olevilla tuotteilla ja palveluilla, ja eksploraatio kykyyn luoda huomisen liiketoimintamahdollisuuksia.
Jokainen meistä lienee ollut tekemisissä yrityksen kanssa, joka painii prosessien tehokkuuden ja kustannusten karkaamisen kanssa. Ratkaisuiksi tarjotaan lean-metodeja, automatisoituja järjestelmiä, monenlaisia tuotteistussuppiloita, markkinointimalleja ja systeemikehityksiä. Hallituksen rooli näissä haasteissa on usein yleisen kurinpitäjän: käymme läpi talouslukuja suurennuslasilla ja koetamme ymmärtää, missä pullonkaulat ovat, ja miten ne voisi avata.
Askelta haastavammaksi hallitustyöskentely muuttuu, kun kohtaamme yrityksiä, joiden suurin ongelma on uusiutumiskyky: mistä löytää uusia markkinoita, ideoita, palveluita, tuotteita – miten puhaltaa uutta intoa ja oivalluksia tekemiseen? Näihin kysymyksiin vastaaminen on teknologian huiman kehityksen myötä yhä useamman yrityksen elinehto. Asiaa monimutkaistaa se, että digitalisaatio tuo uusia mahdollisuuksia niin prosessien kustannustehokkuuteen kuin ennennäkemättömiin liiketoimintamalleihinkin. Tämä ero kuitenkin hämärtyy helposti: digitalisaatio nähdään jo itsessään uutta liiketoimintaa luovana, vaikka monesti kyse on vain olemassa olevien prosessien tehostamisesta.
Mitä tämä tarkoittaa hallitustyöskentelyn näkökulmasta? Perinteisesti hallitusta ei ole pidetty uutta luovana ja innovatiivisena toimijana, vaan se propellipään hattu on visusti liimattu yrittäjän päähän. Hallitus on roolitettu järjen ääneksi, joka varoittelee ja luotsaa innokasta yrittäjää läpi haihattelun karikoiden. Mutta entä jos järjen äänen sijaan yrityksen elinvoimaisuus riippuu kyvystä olla sopivasti epäjärkevä? Osaammeko unohtaa tämän päivän kustannustehokkuuden huomisen toimintaedellytysten turvaamiseksi?
Näiden kahden menestystekijän vaaliminen vaatii erilaisia lähestymistapoja: lyhytjänteinen tuoton maksimointi voi tukehduttaa tulevaisuuden siinä missä yltiömäinen korkealentoisuus voi sulattaa siivet jo lennon alussa. Start-up firman on opittava prosessitehokkuutta, jotta liiketoiminta on pitkällä tähtäimellä kannattavaa, ja perinteikkään perheyrityksen on maltettava surmata vanhat rakkaat vastatakseen asiakaskunnan uusiin tarpeisiin.
Meillä Varsinais-Suomessa on meneillään positiivinen rakennemurros, joka pakottaa meidät hallitusjäsenet kohtaamaan nämä kysymykset: osaammeko tunnistaa, ovatko yritystemme haasteet eksploitaation vai eksploraation puolella? Ymmärrämmekö, milloin teknologiset kehitysaskeleet luovat lisäarvoa tehokkuuden, milloin innovatiivisuuden kautta? Osaammeko hallitusjäseninä tukea yrityksiämme oikein, vai painotammeko tehokkuutta, kun innovatiivisuuden puute on ongelma – tai toisinpäin? Miten ylipäätään osaamme tukea yritysjohtoa, jonka haaste on uusiutumiskyky? Miten nämä erilaiset vaatimukset heijastuvat strategiatyössämme; vai heijastuvatko ollenkaan?
Me Turun hallituspartnereissa pohdimme, miten tukisimme hallitusjäseniämme sekä erilaisten haasteiden tunnistamisessa että erilaisia lähestymistapoja vaativissa hallitustehtävissä? Uutena puheenjohtajana odotan innolla vuoropuhelua verkoston muiden yhdistysten kanssa
näissäkin asioissa – miten teillä näitä teemoja käsitellään.