Pohdintaa ulkopuolisen hallituksen jäsenen tarpeellisuudesta

Erica Svärd
Hallituspartnerit Keski-Suomi ry

Noin vuoden takaisen Yrittäjägallupin mukaan ainoastaan 14 % yrityksen hallituksen jäsenistä on yrityksen ulkopuolisia jäseniä. On jo melkein merkityksensä menettänyt lause, onko ulkopuolinen hallituksen jäsen uhka vai mahdollisuus. Kuitenkin käytännön arjessa törmää mitä erilaisimpiin tarinoihin, mitä ulkopuolisesta hallituksen jäsenestä ajatellaan ja miten hänen roolinsa nähdään.

Olen koonnut keskustelujen pohjalta ajatuksia kentän mietteistä, mitä käytännön havaintoja kirjoittajalla on ulkopuolisen hallitusjäsenen roolista.

Yrityksen omistaja näkee itsensä keskiössä oman yrityksensä johtamisessa. Hän ajattelee oman osaamisensa niin vahvaksi, ettei hänen tarvitse ottaa yritykseensä ulkopuolista osaajaa. Tämä on vahva uskomus ja käytäntö monen yrityksen arjessa.

Omistaja ei osaa hyödyntää ulkopuolista hallituksen jäsentä ja hänen osaamistaan yrityksensä kehittämisessä ja johtamisessa. Ristiriita voi syntyä erilaisista näkemyksistä. Omistaja ei välttämättä huomaa, että juuri erilaisten näkemysten kautta voi syntyä jotain ihan uutta. Ulkopuolinen hallituksen jäsen voi toimia sopivasti toiminnan säröttäjänä. Säröttäjällä tarkoitan uuden kulman tuomista keskusteluun ja ammattimaisen kyseenalaistamisen. Jos kyseenalaistamisen kulttuuria ei saada rakennettua yritykseen,  voidaan myös todeta, että ulkopuolinen hallituksen jäsen ei pääse tuomaan esille omaa rooliaan. Silloin herää kysymys, onko yritys vielä sellaisessa kehityskaaren vaiheessa, ettei ulkopuolinen hallituksen jäsen ole vielä ajallisesti järkevä investointi. Toisena kysymyksenä esitän, onko omistajalla tarvittavaa osaamista nähdä ulkopuolisen hallituksen jäsenen roolin tärkeys hänen liiketoiminnassaan.

Uutta näkemystä vai lisää hallinnointia?

Olen törmännyt kentällä vahvasti myös sellaiseen mielipiteeseen, että aikaa kuluu turhaan kokouksien pitämiseen. Asioiden nähdään hoituvan ketterämmin epävirallisten keskustelujen kautta. Ei huomata, että asioiden äärelle pysähtyminen voi tuoda uudenlaista tulokulmaa asioihin. On ollut tapauksia, että ulkopuolinen hallituksen jäsen on nimitetty ja sitten kuitenkin työskentely on koettu hankalaksi ja lisäävän hallintoa. Osittain on varmaan tottakin, että hallinto lisääntyy. Mutta toisessa vaakakupissa on, mitä osaamista ulkopuolisesta näkemyksestä saadaan yrityksen toimintaan. Silloin hallituksen jäsen on tietyllä tapaa puun ja kuoren välissä. Toisaalta hänen tehtävänsä on tuoda ulkopuolista näkemystä ja toisaalta sitten yrityksen sisäiset asiat hankaloittavat ulkopuolisen jäsenen toimintaa. Mitä sitten tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä. Ongelmaksi muodostuu, että yrityksessä ei nähdä strategisesti tärkeänä rakentaa systeemistä ajattelua organisaation toimintaan, vaan yksittäiset ratkaisut ovat osa arkipäivän toimintaa.

Ulkopuolinen hallituksen jäsen voi olla parhaimmillaan todellinen kehittäjäkumppani. Hän saa kehitettyä yrityksen liiketoimintaa yhdessä yrityksen omaan väen kanssa. On todennäköisesti kysymys yrityksen kulttuurista, että siellä osataan ottaa vastaan kyseenalaistaminen ja uudenlaisten ratkaisujen löytäminen.

Vaikka ulkopuolinen hallituksen jäsen otetaan tuomaan osaamista yrityksen liiketoiminnan kehittämiseen ja johtamiseen, uusi osaaja nähdään kuitenkin jollakin tasolla uhkana. Asiaa ei ilmaista suoraan, mutta muutoksiin ei olla kuitenkaan valmiita lähtemään. Mistä sitten johtuu, että uusi osaaja voidaan kokea uhkana? Tässä on yksi pohdinnan paikka. Onko liiketoiminnan kehittäminen keskiössä vai esimerkiksi perheyrityksen kulttuuri, mitä halutaan vaalia? Voiko perheyrityksen perinteisen kulttuurin vaaliminen viedä yrityksen selviämisen mahdollisuudet tulevaisuuden liiketoiminnalta? Olisiko mahdollista löytää tasapaino perheyrityksen kulttuurin vaalimisen ja nykyaikaisen liiketoiminnan kehittämisen väliltä?

Työsarkaa riittää

Ulkopuolinen hallituksen jäsen tai puheenjohtaja on vielä melko harvassa suomalaisessa pk-yrityksessä. Työsarkaa siis riittää. Havaintojen ja käytyjen keskustelujen pohjalta voidaan todeta, että kulttuuri ei ole myöskään kypsä tai valmis avoimin silmin tarkastelemaan ulkopuolisen tuomaa lisäarvoa pk-yrityksissä. Ulkopuolisen hallituksen jäsenen tuominen suomalaiseen pk-yritykseen on monisyinen asia. Meidän pitäisi avata keskustelua monesta eri näkökulmasta. Ajatuksena voisi olla työkalun kehittäminen, millä voitaisiin systeemisesti saada jäsennettyä myös pk-yritykselle eri näkökulmat, mitä tarvitsee ottaa huomioon, kun mietitään ulkopuolisen hallituksen jäsenen ottamista yritykseen.

Erica Svärd
hallituksen jäsen
Hallituspartnerit Keski-Suomi ry