Uuden normaalin voittajat ja häviäjät ratkaistaan kyvyssä reagoida nopeasti ja mukauttaa toimintaa uuden toimintaympäristön ehtoihin. Murros tuo epävarmuuksia, mutta myös mahdollisuuksia viedä yritystä uudelle tasolle.
Hallituksen työ on muutenkin vaikeaa – jotta pystymme hallituksessa rakentamaan voittavan strategian, meidän tulee ymmärtää yrityksen liiketoimintaa, sen asiakkaita, kilpailijoita, kilpailuetuja, myyntiä, tuotekehitystä, henkilöstöhallintoa ja alan megatrendejä.
Vaikka toimitusjohtajan valinta nähdäänkin ydintehtäväksi, monesti hallitukset eivät toimi kovin proaktiivisesti toimitusjohtajan seuraajavalinnassa eivätkä ole tuntosarvet ojossa organisaation omien kyvykkyyksien suhteen.
Hyvän hallituksen jäsenen tunnistaa siitä, että hänellä on kyky auttaa eikä yhteistyö jää pelkästään ongelmien tunnistamiseen.
Haastattelujen pohjalta on kolme asiaa erityisesti noussut esiin: yrityksen vastuuhenkilöt ymmärtävät hyvän hallitustyöskentelyn merkityksen, yhtiön strategiaa on harvemmin saatettu paperille ja useimmiten hallitukset hoitavat vain rutiiniasiat.
Kun yritys tarvitsee ulkopuolista osaamista, on syytä harkita, olisiko ulkopuolinen hallitusjäsen konsulttia parempi vaihtoehto.
Vastuullisuus on nyt puheenaiheena kaikkialla yhteiskunnassamme. Teeman painoarvo yritysten ajattelussa ja toiminnassa on nopeasti kasvanut. Tälle on erittäin hyvät perusteet ja voisikin sanoa, että jos asia ei jo ole yrityksen hallituksen strategiapohdinnoissa ja agendalla, yrityksen asiakkaat sitä varmasti miettivät ja ainakin osa heistä tekee jo valintojaan sen pohjalta.
Nyt tätä autuutta tai kurjuutta, yhtiöstä riippuen, on jatkunut jo lähes 14 kuukautta. Mikä muuttui? Opimmeko mitään?
Kuinka usein olet kysynyt hallituksen kokouksessa, mitä asiakkaille kuuluu? Ja jos olet kysynyt, niin saitko vastauksen?
Menestyvän yrityksen pitää elää tässä hetkessä ja parhaassa tapauksessa kaukana tulevaisuudessa. Miksi sitten yrityshistorioita ja -historiikkeja kirjoitetaan? Miksi yritys kirjoittaa menneistä vuosikymmenistään, vaikka nykypäivän kiihkeärytmisessä talouselämässä tämän päivän teot ovat jo huomenna historiaa? Kysymystä voi lähestyä tarinankerronnan ja tieteellisen historiantutkimuksen näkökulmista